Haluaisin tallentaa elämäni tärkeistä hetkistä kaiken: ne tuoksut, äänet, värit, koko tunnelman. Äidit ja isät tietävät miten nopeasti vauvan ensimmäiset päivät ja viikot vilahtaa ohi. Ja useimmiten vieläpä kevyessä sumussa. Nykyään - kiitos digiajan - lähes kaikilta löytyy kuvia vauvan ensihetkistä syntymän jälkeen: pieni käärö sairaalassa, isän paidan alla nukkumassa, ensimmäinen kylpyhetki kotona, sisarusten ympäröimänä. Ja nämä ovat juuri niitä hetkiä mitkä on niin paljon tärkeämpi kokea ja olla läsnä, kuin keskittyä niiden tallentamisen tekniseen puoleen. Teknisistä puutteistaan huolimatta, kännykkä- ja pokkarikuvat mun lasteni ensipäivistä ovat mulle tosi tärkeitä ja olen kiitollinen, että mulla on ne. Niihin on ihana palata. Mutta en hyvällä tahdollakaan niitä seinillemme ripusta. Visuaalisuus on mulle tärkeää, joten seinille, hyllyille ja kortteihin haluan ne kuvat missä on vain vauva ja se hetki - kaikki "ylimääräinen" on karsittu kuvasta pois. Ei tärähdyksestä johtuvaa epätarkkuutta, kamerasalaman luomaa luonnotonta, raakaa valoa, kuvasta hassusti leikkautuvia raajoja tai muutakaan mikä estää huomion kohdistumasta siihen tärkeimpään. Siksi vauvakuvaus. Haluan olla ikuistamassa näitä pikkuisia, jotta te vanhemmat voitte keskittyä siihen hetkeen, vauvan ensimmäisiin päiviin. Pääsette palaamaan vauvan ensiviikkoihin niin niiden omien hetkessä napattujen puhelinkuvien, että myös näiden seinälle ripustettujen taulujen ja olohuoneen pöydällä lojuvien albumien myötä. Ja tästä mä nautin. Se kuvaushetki perheen kanssa kun kaikki on siinä. Vauva, koko perhe.