Sinun
onnesi
on
minun
iloni
minun tarinani miksi vauvakuvaus?

Tammikuussa 2011 kuvasin ystäväni pienen, 2 viikkoisen tyttären meidän kotimme makuuhuoneessa. En tiennyt vastasyntyneen kuvauksesta tuolloin paljoakaan - en oikeanlaisesta valaistuksesta, tarvittavista lämpötiloista, rauhoittavasta hyssytysäänestä enkä vauvakuvauksen turvallisuuteen liittyvistä asioista. Mutta innostuksesta ei ollut puutetta! Tiesin, että olin sellaisen asian äärellä mistä halusin oppia lisää. Halusin tulla siinä hyväksi. Tiesin, että tämä tuuheatukkainen pieni tyttö ei olisi viimeinen vauva kenet kuvaisin. 

Noin 500 vauvaa myöhemmin... 

Nykyään kuvaan viikoittain näitä pieniä ihmeitä Helsingin Kampissa sijaitsevassa kotoisassa studiossani. Mun luona vierailee vauvoja ympäri Suomea. Suurinosa asiakkaistani tulee ihan tästä läheltä: Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Mutta en voi olla antamatta erityiskiitosta niille ihanille, jotka matkustavat useita tunteja eri puolilta Suomea vain tuodakseen vauvansa mulle kuvattavaksi.

Sehän oli mulle aina selvää miksi tähän vauvakuvaukseen lähdin. Koska mä olen "vauvaihminen". Olen aina pitänyt vauvoista ja omannut voimakkaan hoivavietin. Kyllä sen kaikki tietää, jotka ovat tunteneet mut pikkutytöstä saakka. Ja miksi juurikin valokuvaus? Siihenkin on helppo vastata: muistot ovat olleet mulle erityisen tärkeitä aina (joskus ehkä liiankin). Haluaisin tallentaa elämäni tärkeistä hetkistä kaiken: ne tuoksut, äänet, värit, koko tunnelman. Äidit ja isät tietävät miten nopeasti vauvan ensimmäiset päivät ja viikot vilahtaa ohi. Ja useimmiten vieläpä kevyessä sumussa. Nykyään - kiitos digiajan - lähes kaikilta löytyy kuvia vauvan ensihetkistä syntymän jälkeen: pieni käärö sairaalassa, isän paidan alla nukkumassa, ensimmäinen kylpyhetki kotona, sisarusten ympäröimänä. Ja nämä ovat juuri niitä hetkiä mitkä on niin paljon tärkeämpi kokea ja olla läsnä, kuin keskittyä niiden tallentamisen tekniseen puoleen. Teknisistä puutteistaan huolimatta, kännykkä- ja pokkarikuvat mun lasteni ensipäivistä ovat mulle tosi tärkeitä ja olen kiitollinen, että mulla on ne. Niihin on ihana palata. Mutta en hyvällä tahdollakaan niitä seinillemme ripusta. Seinille, hyllyille ja kortteihin haluan ne kuvat missä on vain vauva ja se hetki - kaikki "ylimääräinen" on karsittu kuvasta pois. Ei tärähdyksestä johtuvaa epätarkkuutta, kamerasalaman luomaa luonnotonta, raakaa valoa, kuvasta hassusti leikkautuvia raajoja tai muutakaan mikä estää huomion kohdistumasta siihen tärkeimpään. Siksi vauvakuvaus. Haluan olla ikuistamassa näitä pikkuisia, jotta te vanhemmat voitte keskittyä siihen hetkeen, vauvan ensimmäisiin päiviin. Pääsette palaamaan vauvan ensiviikkoihin niin niiden omien hetkessä napattujen puhelinkuvien, että myös näiden seinälle ripustettujen taulujen ja olohuoneen pöydällä lojuvien albumien myötä. Ja tästä mä nautin. Se kuvaushetki perheen kanssa kun kaikki on siinä. Vauva, koko perhe. 

Tässä(kään) työssä ei kukaan ole varmastikaan koskaan täysin valmis. Uusien asioiden oppiminen on yksi keino säilyttää innostus tähän hommaan. Lukemattomien nettikurssien lisäksi, olen kouluttautunut kokeneiden vauvakuvaajien opissa mm. Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa - ja tämä lista varmasti tulee jatkumaan. Olen saanut myös itse opettaa vauvakuvausta ja jakaa kokemustani suomalaisille kuvaajakollegoilleni Newborn Workshoppien muodossa. Vastasyntyneen kuvaukseen kun liittyy paljon muutakin kuin söpöt rusetit ja villapöksyt - oikeastaan koko homman pitäisi lähteä liikkeelle ihan muista asioista.

Viimeiset seitsemän vuotta vauvojen parissa ja yrittäjänä on opettanut mulle hirmuisen määrän niin tästä työstä kuin myös musta itsestäni. Kaikki kotiäidit ja -isät, jotka pyörittävät kiireisen arjen keskellä vielä omaa yritystä, tietävät millaista puristusta ja joustoa kaiken tasapainottelu vaatii. Mulla on onneksi ihana perhe, johon kuuluu tsemppaavan mieheni lisäksi kolme mainiota, rakasta lasta - he muistuttavat mua kaiken kiireen keskellä siitä mikä on tärkeää. 

Ihanimpia hetkiä työssäni on kun näen äidin poskella liikutuksen kyyneleen kuvatessamme perhekuvia vauvan kanssa tai saan kameralle jotain spontaania, sellaista mitä ei voi suunnitella ja se toimii kuitenkin täydellisesti visioni kanssa. Tai ehkä se kun vanhemmat vielä studiolta lähtiessään helpottuneena kiittelevät vinkeistä ja linkeistä mitä olen heille voinut antaa masuvaivaisen esikoisen hoitoon liittyen. Varmasti myös se, kun olen saanut gallerian viimeisteltyä ja katselen kaunista, soljuvaa kokonaisuutta edessäni, kaikkine yksityskohtineen ja tiedän, että tämän vauvan vanhemmilla tulee aina olemaan nämä hetket ja fiilikset tallella, näissä kuvissa.

Kiitos kun jaksoit lukea mun tarinani vauvojen parissa. Jatketaan tästä lisää teidän kuvauspäivänä!

Kuva: Helia Visuals

Menu